*

Riku Keski-Rauska

Vuosi 1969 - nyt

  • Vuosi 1969 - nyt

Sukupolvi menee, sukupolvi tulee, mutta maa pysyy ikuisesti.

Aurinko nousee, aurinko laskee, kiirehtii nousunsa sijoille ja nousee taas.

Tuuli menee etelään ja kääntyy pohjoiseen, kiertää kiertämistään, ja samalle kierrolleen tuuli palaa.  

Saarnaajan kirja, 1 luku


Vuoden 1969 alussa tapahtui paljon. Tammikuussa 1969 voimaantullut alkoholi- ja keskiolutlaki antoi oikeuden myydä Suomessa III veroluokan olutta elintarvikeliikkeissä, Led Zeppelin julkaisi esikoisalbuminsa ja Richard Nixon astui Yhdysvaltojen presidentin virkaan. Keskioluen lisäksi suomalainen poliittinen elämä oli täynnä hapokkaita aiheita. Maakaasuputken lisäksi poliitikkoja puhututti ydinvoima.

Keskustelu ei rajoittunut vain suomalaisten keskinäiseksi kinasteluksi, vaan asioihin otettiin kantaa myös erään ulkomaisen sanomalehden sivuilla:


Uusin osoitus näiden [idänsuhteita vaarantavien] voimien toiminnasta oli se kiivas kampanja, joka aloitettiin Suomen rautateiden sähköistämiseksi tarvittavan pienen sähköveturimäärän Neuvostoliitosta tilaamista koskevien ehdotusten johdosta. (…) Nämä piirit tekivät tavallisesta kauppakysymyksestä äkkiä suuren poliittisen ongelma, josta käytiin kiivasta keskustelua hallituksessa, eduskunnassa ja lehdistössä.

Samat piirit vastustivat aiemmin myös Saimaan kanavan Neuvostoliitolle kuuluvan osan vuokrausta, tämän vesiväylän korjaamista Suomen ja Neuvostoliiton yhteistyöllä, Neuvostoliiton osallistumista terästehtaan rakentamiseen Raaheen ja metrosuunnitelman toteuttamiseen Helsingissä jne. Ne yrittävät myös vastustaa eräiden Neuvostoliiton ja Suomen välisen taloudellisen yhteistoiminnan suurten ongelmien harkintaa, kuten esim. luonnonkaasun toimittamista Neuvostoliitosta Suomeen ja Neuvostoliiton osallistumista ydinvoimalan rakentamiseen Suomeen. (Ilta-Sanomat 7.2.1969 [suom. I-S])

Kuulostaa ajankohtaiselta, eikö totta?

Voimalaprojektissa oli kyse Teollisuuden Voiman (TVO) hankkeesta, jonka eteenpäin viemiseksi TVO:n hallituksen puheenjohtajana toiminut Oy Nokia Ab:n toimitusjohtaja ja vuorineuvos Björn Westerlund teki kaikkensa. Voimalaprojektin aikana Westerlund toteutti yhtä pääprinsiippiään, jonka mukaan ”ensin oli hoidettava politiikka ja sitten vasta nämä teollisuusasiat”. Käytännössä tämä tarkoitti Oy Nokia Ab:n hallituksen ulkopoliittista pesemistä. Poliittisista epävarmuustekijöistä oli päästävä eroon – varmuuden vuoksi.


Vuonna 1969 Tarkkailijan esittämiä argumentteja saattoi odottaa löytävänsä Pravdasta. Vuonna 2016 vastaavanlaisia juttuja voi löytää jopa Akaan Seudusta.


Mitä tulee Westerlundin noudattamaan periaatteeseen, niin ainakin UPI:n Venäjä-raporttia kohtaan esitetyn kritiikin valossa, se esiintyy nykyään muodossa "ensin on kysyttävä, mitä mieltä poliitikot ovat Suomen turvallisuuspoliittisesta tilanteesta ja vasta sitten pohdittava, miten samoihin johtopäätöksiin päästään tutkimuksellisin keinoin."

Tieteellinen tutkimus ja auktoriteettiuskollisuus eivät ole yhteensovitettavissa. Ei edes silloin, kun tutkimus tuottaa yksittäisen poliitikon kannalta vastenmielistä tietoa.


Riku Keski-Rauska  
 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Oy Nokia Ab ja Björn Westerlund tekivät jotain oikein, sillä 1980-luvulla yhtiö pääsi osallistumaan puhelinkeskusten rakentamiseen Neuvostoliitossa. Siihen tarvittiin varmasti poliittisesti ja muutenkin luotettavaa yritystä, pitihän varmistaa se, ettei puheluita kuunneltu ainakaan väärien tahojen toimesta. Ehkä tuo oli loppujen lopuksi sittenkin Suomen kannalta myönteinen asia - paino sanalla ehkä.

Toimituksen poiminnat