Missä savua, siellä Venäjä

Totalitarismiin kuljetaan vapaudesta luopumisen kautta. Joskus vapaus on puolinaista. Kuusikymmentäluvun vasemmistoradikalismissa yksilötason vapautumiseen kuului – ainakin meillä Suomessa – poliittista ahdasmielisyyttä, johtajavaltaisuutta ja neuvostojärjestelmän ihailua. Vapautuminen tapahtui silmät ummessa.

Historia osoittaa, että yhteiskunnallisen rakennemuutoksen ja taloudellisen epävarmuuden aikana ihminen luopuu helpommin vapaudestaan. Näköalattomuus johtaa alistumiseen ja kriittisen ajattelun vaimentumiseen.

Kansainvälisen tilanteen valossa näyttää siltä kuin eläisimme sekä vapaudesta että totuudesta luopumisen aikakautta.

Ehkä räikeimmän oppitunnin nykyajan valheiden valkopesusta saadaan tarkastelemalla Venäjän toimintaa kansainvälisessä politiikassa. Mikäli uskomme Venäjän ulkoministeri Lavrovia, tiedämme ettei Venäjä ole osapuolena Itä-Ukrainan sodassa eikä Venäjä pudottanut MH17 matkustajakonetta. Venäjä ei myöskään myrkyttänyt Skripaleja.

Venäjän narratiivin mukaan se, että on savua ja vähän tultakin ei vielä tarkoita, että olisi tulipalo. Todistustaakka on lännellä ja totuuden ylituomarina toimii Venäjä. Toiminnallaan Venäjä muistuttaa kulottajaa. Roihuavan metsäpalon sytyttämisen sijaan Venäjä tuuhastaa vastapuolen metsää pikku hiljaa. Tuho on yhtä totaalista, mutta vaikeammin havaittavaa ja hitaammin toteutettavaa.

Tähän saakka Venäjä on minimaalisella panoksella saavuttanut maksimaalisia tuloksia. Krimin ja Itä-Ukrainan ohella Venäjä on saanut sotilaallista jalansijaa Syyriasta. Informaatiovaikuttamisella Venäjä on pystynyt heikentämään EU:n yhtenäisyyttä. Aloite ja etu ovat jatkuvasti Venäjällä, sillä demokraattisiin päätöksentekomekanismeihin sidottuna länsi tulee jatkuvasti askeleen – kaksi perässä pohtien pitäisikö liennyttää vain lisätä pakotteita.

Lännen epäröinti on tehnyt Venäjästä suuremman kuin se oikeasti onkaan. Helppojen voittojen myötä Venäjä on ajautumassa sille samalle tielle, jolle eräs keskieurooppalainen sivistysvaltio hairahtui 30-luvulla. Myös tuo valtio koki tulleensa kaltoinkohdelluksi. Myös tuon valtion yhtenäisyyttä rakennettiin viholliskuvien, vähemmistöjen sortamisen ja oppositiovoimien nujertamisen kautta. Myös tuolla valtiolla oli ”legitiimejä” turvallisuusintressejä, jotka lännessä liian kauan hyväksyttiin oikeutettuina ja kohtuullisina. Rajoja ei asetettu, koska länsi oli liian heikko, liian epäyhtenäinen ja liian epäröivä.

Vuoden 1938 Münchenin kokouksen opetus on, että jatkuva myöntyväisyys voi johtaa juuri siihen, mikä halutaan välttää. Syyriassa tehty ohjusisku oli tarpeellinen muistutus sekä Vladimir Putinille että Bašar al-Assadille siitä, että sodankäynnissä on sääntöjä, joita kaikkien on noudatettava.

Maantieteellisestä sijainnistamme huolimatta – tai pikemminkin sijaintimme takia – emme voi tuudittautua tuuhastajan totuuteen ja vilpittömyyteen. Totuus ei löydy idän ja lännen välistä eikä turvallisuutemme parane silmiä ummistamalla.
 

Riku Keski-Rauska

fil. tri., erikoistutkija

Espoo

RikuKeski-Rauska
Kokoomus Espoo

Filosofian tohtori ja tutkija. Pk-seudulla asuva eteläpohjalainen, jonka elämä on kyllästetty arkistoilla, historiantutkimuksella, politiikalla ja lapsiperheen arkirealismilla.
-
#ulpo #turpo #suomettuminen
-
Kirjallinen tuotanto:
Yksinäinen Ehrnrooth - Georg C. Ehrnrooth YYA-Suomen puristuksessa (Otava, 2015)
-
Tällä hetkellä työstän Ilkka Suomisen kokonaiselämäkertaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu